SYYTÄ HUOLESTUA?

Hui! Taas on yksi kuukausi hurahtanut nopeaa vauhtia ja tuntuu etten mitään ole aikaiseksi saanut. Ainakaan näitä postauksia, ups... Pitäisiköhän tässä alkaa jo huolestumaan mihin aika oikein lentää..? Noh toivottavasti ei, sillä parempihan se näin päin on kuin, että kello ei lainkaan tikittäisi. Ihanaa, että joulu lähestyy!

Tänään sain herätä pikkusiskon onnelliseen hehkutukseen siitä kuinka ensimmäisen luukun joulukalenterista saa jo avata! Pian avautui myös varovasti huoneeni ovi ja kuulin sipittävän, mutta erittäin iloisen äänen kysyvän: "Iida joko sä avasit sun kalenterin?". Unihiekkaa en silmistä ehtinyt pyyhtäisemään, kun Veera lensi jo hakemaan kalenteriani ja pakkohan se oli heti avata -  aivan vain Veeran mieliksi. Okei okei, tunnustan... Maistui se suklaa ihan hyvältä heti noin vasta heränneenäkin! :-D

No mutta mitenkäs teillä on lähtenyt joulukuu käyntiin? Roikkuuko kalenteri seinällä jo eka luukku avattuna? Onko punaiset tyynyt kaivettu komeroista ja kynttilät sytytetty? Itse voin tunnustaa, että joulutähti on paikoilleensa jo päiviä sitten löytänyt, punaiset paidat on ripustettu vaaterekkiin enkä kynttilöidenkään suhteen tänä jouluna ole säästellyt. On ihanaa koulun jälkeen laittaa tuikut palamaan ja sammuttaa kirkkaat kattovalot. Kynttilät tuovat vain heti aivan toisenlaisen tunnelman! Teen nykyään jopa läksytkin kynttilöidenvalossa... Kai se on ihan okei?